Sinäkö se oot?

Moi!

Minä se oon! Syksy on tullut ja on pimeetä ja kylmää ja kaikkee. En tykkää. En varsinkaan sateesta, mutta onneksi vielä ei hirveesti ole satanut. Pimeellä en mene ulos, paitsi korkeintaan kakalle ja sit tuun äkkiä takas sisään. Jos ulkoillaan päivällä ja aurinko paistaa, niin kaikki on hyvin!

Olin tänä syksynä koulussa, taas. Koko perhe oli. Saatiin oikein yksityisopetusta. Mulle tehtiin ensin jotain testejä, ja niiden mukaan olen hyvin herkkäsieluinen koira. Äiti oli vähän ihmeissään, kun mä olen kuulemma viime kuukausina alkanut pomottaa kotona. Mutta jonkun on pakko! Jos kukaan ei pidä jöötä tässä hullunmyllyssä, niin mun on pakko, eiks ne tajua sitä?

Koulussa mulle opetettiin "ei", "paikka", "tule" jne. Ihan niinku mä en muka ennenkin olis osannut noita aina tarvittaessa. Mun mielestä läheskään aina ei vaan tarvii...äippä ja isi on ihan hirveitä tiukkapipoja. Että muka joka kerta pitäisi?!? 

Ja nyt ne selittää sit kaikille, että tää on loppuelämän koulu ja että mä en saa pomottaa ja että mun pitää totella. En tajua ollenkaan, minkä takia en saa esimerkiks haukkua, kun ulkoa kuuluu omituisia ääniä. Isi sanoo, että ne on vaan auton ovia, mutta miks kaikki paiskoo auton ovia mun etupihalla? Tai miksi en saa haukkua mun veljelle, kun se juoksee vessaan tai ryntää sen huoneesta? Mä haluan vaan kertoa, että ei saa tulla ja mennä niin ryminällä. En tajuu!

Mut se pahin juttu, sitä en kehtaa edes tunnustaa. Mä oon ollu paha mun rakkaalle siskolle :(

Se on rakastanut mua liikaa, niin et mua alkoi ahistaa, ja nyt me opetellaan kokonaan uutta tapaa olla yhdessä. Oon saanut anteeksi mun törttöilyt, mutta nyt mun pitää tosiaan ihan oikeesti opetella uskomaan, että mä EN ole tän lauman johtaja, vaan noi ihmiset on. Mun siskokin. Vaikeeta se tulee olemaan, mutta kai se on pakko. Nyyh.

Viliä mä saan pomottaa, jos haluan. Mutta se ei suostu pomotettavaksi.

On se aika cool kissa, mutta en suostu olemaan yhtään sitä huonompi.

Näytin kesällä mökillä Vilille, että mäkin osaan pyydystää hiiriä ja leikkiä niillä ennen teloitusta.

Sitten söin hiiren turkkeineen päivineen. Oli aika lyhyt matka luonnosta ruokapöytään :)

Ai niin joo, näittekö jo, että mä oon päässyt kirjaan? 

Äippä kirjoittaa lapsille seikkailukirjoja, ja tänä syksynä julkaistussa toisessa kirjassa seikkailee tietysti mäyräkoira, jolle minä sain olla mallina. Kirjassa koiran nimi on Nipsu, ja se on melkoinen salapoliisi. Äippä ei kelpuuttanut tuohon kanteen mitään muuta kuvaa kuin mun älykkään kuonon. Heh.

Kauniita syyspäiviä ja mukavia lenkuroita toivoo

kansikuvapoika Aku

ps. kirjoista kiinnostuneet, kannattaa vierailla sivulla

Ninnin lumottu maailma

MAHTAVAA MÄYKKYVUOTTA 2016!

Ja termos pitkästä aikaa!

Miten teidän vuosi on alkanut? Mun vuosi on alkanut hyvin. Viime vuosi päättyikin ihan hyvin, en kauheesti piittaa paukuista. On ne vähän ärsyttäviä eikä pissalla ole kiva käydä, kun räiskii, mutta ei ne mua niin hirveesti haittaa. Paitsi kyl viimeksi sattui niin, että kun olin pihalla iltapissillä niin aika lähellä posahti iso paukku. Mulla jäi kyllä asiat kesken, oli pakko mennä sisään ja nopeesti! Myötätunnolla ajattelen kyl kaikkia kamuja, joita todella ottaa hermoon se paukuttelu. Ei o kivaa. Mä EN TAJUU mitä noi ihmiset siinä näkee?!?

Onks teillä lunta? Meillä täällä Mäntsälässä on ihan kauheesti lunta ja lisää sataa koko ajan. Mahtavaa peuhata pihalla ja käydä lenkuroilla, nyt kun niistä hirmupakkasista päästiin.

Eilen kävi hassusti, käytiin äipän ja siskon kaa kävelemässä ja kuinka ollakaan, tavattiin pitkäkarvainen lajitoveri Mauri mummonsa kanssa. Mauri oli mahtityyppi, mutta ihan juniori vielä - ei vuottakaan, hih! Siinä jutellessamme paikalle osuivat lyhytkarvaiset lajitoverini Väinö ja Lotta isäntänsä ja emäntänsä kanssa. Mahtavia mäyriäisiä hekin, rispekt! Voi kun nähtäisiin vielä uudestaankin; äippäkin oli ihan ihmeissään, että miten voikaan sattumalta osua niin mahtava sakki mäykkyjä samoille kulmille.

Tänään me on peuhattu ja puuhattu pihalla. Mun veli on tehnyt lumitöitä, kun mun iskällä on selkä ihan kauheen kipee. Se menee maanantaina leikkaukseen. Mua pelottaa! Tuleeko se kahdessa osassa kotiin, kun ne sanoo, että sen selkä leikataan?!?!? Toivottavasti ei :(

Siskon ja äipän kaa rakennettiin mahtava lumilinna. Mä autoin kaivamaan vallihautaa sen ympärille. Siinä riittää vielä kyllä puuhaa useammaksi päiväksi. Leikittiin siskon kanssa piilosta.

 

Mukavia talvihetkiä ja lumileikkejä mun kaikille kamusille!

Mä tulen taas kertomaan kuulumisia vähän keväämmällä.

Muistattehan, että minut löytää myös Instagramista: @akuthedoxie

Moi moi!

Aku

Kun Aku ja äippänsä saivat haasteen...

Moi!

Kiitos Maille ja mäyrinkäisilleen ihanaisesta haasteesta! Annankin tällä kertaa puheenvuoron mun äipälle :) Kyttään kuitenkin koko ajan tässä ihan vieressä, ettei mene vinoon - noi vastaukset meinaan.

1. Koirasi/koiriesi rodun paras ominaisuus?

Minulla on nyt vain yksi koira, tämä mäyräkoira Aku. En ole koskaan halunnut muuta koiraa kuin mäyräkoiran. Siinä yhdistyy monia hyviä ominaisuuksia: se on kompaktin kokoinen, se on rakastettava ja kiltti, mutta ei nössö.  Se on pöhkö, umpiluupää, iloinen, älykäs, energinen ja valoisa. 

Valloittava luonne, noin lyhyesti sanottuna, olkoon siis paras ominaisuus :)

(- Umpiluupää, äippä mitä sä tarkotat? Pöhkö? Ite oot...)

2. Miten motivoit itsesi ja koirasi harrastamaan?

Aku on tullut perhekoiraksi, me ei harrasteta ainakaan vielä mitään muuta kuin lenkurointia ja koirapuistoilua ja koirakavereiden tapaamista. Siihen ei tarvita kummempaa motivointia, Aku on hyvä motivaattori saamaan meidät vanhukset ulos ja lenkille ;)

Kasvattajalle tuli kyllä luvattua, että Akua käytettäisiin ainakin muutaman kerran näyttelyssä. Pari mätsäriä on kokeiltu pentusarjassa. Pöytä meni loistavasti, mutta kävely ei. Akun jäljiltä hiekkaan jäi sellainen oikein sopiva ura vaikka perunan istutukseen... eli perässä vedettävää mallia. En tiedä, millä tuo innostuisi kävelemään. On se sen verran tahtoihm....öh...-koira.

(- Tä? Määhän kävelen täydellisesti. Joka päivä. Ilman mitään vaikeuksia. Höh...)

3. Oletko koirasi suhteen kontrollifriikki vai rento riehumiskaveri?

Rento kaveri, sopivasti kontrollia. Koulutus on kesken, ja Akulla ikää mittarissa 1v3kk.

Tietyt perusasiat ja auktoriteetit on Akun kanssa kuitenkin selvitetty, ettei nenille hypitä ;)

(- Juu, näin on. Mulle ei ryppyillä...)

4. Haastavin asia oman koirasi kanssa?

Itsepäinen tapaus. "Tule" ei mene kaaliin. Heti kun on jotain kiinnostavaa jossain, niin ihan sama vaikka kuinka sille huudeltaisiin. Se vaan menee, minne haluaa...

(- Miks menet aina niin omituisiin paikkoihin?)

5. Oletko pelännyt joskus koiraa? Jos, niin missä tilanteessa?

Edellistä mäykkyäni Minniä, joka oli myös ensimmäinen koirani, pelkäsin joskus. Se johtui siitä, että Minni oli sairas ja joskus arvaamaton. Mutta kaiken kaikkiaan hyvin harvoin olen pelännyt omaa koiraa. Lapsena pelkäsin joskus naapurin sakemannia, joka pääsi joskus irti ja lähti juoksemaan perään. Se puri minua joskus jalkaankin.

Akua en ole pelännyt.

(- Niin, olenkin itse kiltteys ;) )

6. Metsästys vai näyttelyt? Agility vai vaellus? Mitä harrastaisit koirasi kanssa, jos ei tarvitsisi miettiä asuinpaikkaa, rahaa tai ajankäyttöä!?

Jos olisi vielä aikaa ja rahaa rajattomasti ja jos olisin nuorempi, kokeilisin ehkä agilitya. Muuten varmaan mennään näillä kotiharrastuksilla. Ai niin, olen ihan unohtanut: koirauintia haluan joskus vielä Akunkin kanssa kokeilla!

(- Jos se maistuu hyvältä, niin mikäs siinä...)

7. Onko koirasi vastannut aiempaa käsitystäsi ko. rodusta? Tai jos sinulla on ollut sama rotu ennenkin: mikä yllätti toisessa/kolmannessa koirassa?

Aku on vastannut kohtalaisen hyvin käsitystäni mäyräkoirarodusta. 

Akun edeltäjä Minni oli sairas, niin sillä oli joitakin puutteita taidoissaan; se ei mm. koskaan oppinut sisäsiistiksi, vaan teki aina pissat ja kakat sisälle. Se oli ahdistavaa. Tosin Minni rakasti peittojen alla lymyämistä, mutta Aku taas ei voi sitä sietää. Minni haukkui aika paljon, Aku vain vahtiessaan. Minni pysyi perheen lähellä ja tuli, kun pyydettiin, Aku häviää kuin pieru Saharaan, jos irti päästää. Minni oli supertarkka omasta tilastaan ja näykkäisi useampaankin kertaan oman perheen jäseniä, jos mentiin liian lähelle. Aku kestää paremmin retuutusta ja antaa vieraidenkin lasten silittää ja murisee varoitukseksi mutta ei pure....

Muuten samanlaisia itsepäisiä rakastettavia rapsutettavia maastonakkeja molemmat.

(- Olisinpa ehtinyt tavata Minnin...)

8. Mitä eniten toivoisit koiran ja sinun yhteiselolta?

Monia iloisia, terveitä ja onnellisia vuosia - ja että yhteenkuuluvaisuuden tunne ja yhteisymmärrys vain lisääntyisi.

(- Juu. Tämän allekirjoitan.)

9. Miten usein koulutat koiraasi tai opetat sille uusia asioita?

Jatkuvasti, pikku hiljaa.

(- Ai?)

10. Mikä on sinun ja koirasi laatuaikaa?

Parhaita ovat kahden kesken vietetyt täydellisen rennot silitys- ja rapsutushetket, kun koiran silmät muljahtavat nurin ja masu ja tassut ovat kohti taivasta... eikä ole kiire mihinkään. Jos Aku vielä sattuu tuossa tilanteessa olemaan mun vieressä, niin mikä ihanampaa. Aku vain ei ole sylissä tai kainalossa viihtyvää sorttia...

(- äitiiii...tuu jo..)

11. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin, toimisitko samoin koirasi kanssa?

Ehkä olisin johdonmukaisempi tietyissä kasvatusasioissa, kun pentu oli vielä pieni. Tuli kokeiltua turhaan monia, ehkä ei aina niin fiksuja keinoja, kun esim. yritimme kitkeä pennusta pois tolkunta puremisvimmaa. Eihän siihen lopulta auttanut muu kuin aika. Ja remontti. 

Toisin sanoen, se keittiön seinä, jonka Aku söi betoniin asti lommoille, pakkeloitiin ja maalattiin tänä kesänä. Matot, jotka Aku pentuna söi rikki, vaihdettiin tänä kesänä. Sohvat ja keittiön ruokakalusto, jotka Aku kalusi rikki, vaihdettiin tänä kesänä (www.tori.fi)....

Nyt Aku ei kalua enää mitään paitsi luitansa.

Ja äippäänsä se juoksuttaa varastamalla mattojen alta liukuesteet. Prkl. :)

(- Ette te ikinä mitään remonttia olisi saaneet aikaiseksi, jos en olisi vähän avittanut....)

No niin. Nyt on kysymyksiin vastattu.

Tulen toisena päivänä tekemään kysymykset seuraaville

11 bloggaajalle, sekä valitsemaan nämä bloggaajat.

Nyt pitää lähteä vähän pakkaamaan, on aamulla

reissuunlähtö.

(- Mitä? Eikä mulle kerrota mitään?!?)

t. Sari, Akun äippä, äiti, mami, mamma ja milloin mikäkin :)

(- ja Aku!)

Loma-Aku

Morjens!

Mitä kuuluu? Mä olen vietellyt kesää. Oon ottanu aurinkoa ja seurannu tomaattien kypsymistä ja auttanu isiä remontissa ja pitäny vahtia, että ketä meillä oikein ramppaa, kun Empulla on käynyt paljon kavereita. Ja oon syöny rilliherkkuja ja jäätelöö ja kaikkee semmosta. Ja parilla mökilläkin kävin. Mummin mökillä ja kummitädin mökillä. Näytelmissä en oo käyny, kun äiti ei o ehtiny eikä jaksanu, kun se on tehny niin paljon töitä ja vastahan se jäi lomallekin. Että tämmöstä.

Tässä vähän mun kesätunnelmia:

Tässä mä oon matkalla mummin mökille

Juomakuppi oli kyl huitsin iso. Ja ukki ja Emppu meni hakemaan sieltä kalaa. Ihan ihme juttu.

Vilillä ja mulla oli pieniä erimielisyyksiä. Tai no, ehkä se on lievästi sanottu. Se rökitti mut ihan henkihieveriin. Ja mä olisin vaan halunnut leikkiä!

Tyhmä kissa.

Kummitädin mökki on meren annalla. En ollut ikinä käynyt meren rannalla. Vesi maistui ihan kummalta, ei sitä voinut juoda ollenkaan. Päivä oli lämmin ja aurinkoinen ja meillä oli mukavaa.

Täs me ollaan kaik yhes koos :) Mä, mun kummitäti, Emppu ja Hentsu-sisko.

Ja tämmönen ihana leikkimökki sieltä löytyi, just mulle sopiva :)

Ai niin, ja kävinhän mä äskettäin ottamassa uuden mini voguenkin. Parturitäti oli se mun rakas Heli. Sen annan tehdä ihan mitä vaan. jopa leikata kynnet.

Näin hieno musta tuli:

Eipä tässä sit muuta kuin kesänjatkot!

Moi!

Synttäreitä ja kesäilyä

Morjens!

Mää on 1-vee!

Vietin synttäreitä 11. toukokuuta.

Sain uuden lelun. No joo...se kesti päivän, kunnes suolistin sen. 

Mutta mitä isot miehet enää leluilla tekee?

Tässä on mun virallinen 1-v-potretti.

Ja nyt voin kertoa sen teille kaikille: vihaan valokuvaamista.

Äippä sai mut istumaan 3 sekuntia paikallaan sillä, että piti keksiä tossa mun nenän edessä.

Ihme tyyppi. En ymmärrä, miks sen pitää heilua sen kameran kanssa koko ajan...

Isiltä sain siankorvan. Se oli ihan paras! 

Hajukin oli valtaisa, ihan EPIC, niinku mun sisko sanois.

 Ja tottakai sain jäätelöä ja kaikkee herkkua ja muutenkin oli hauska päivä :)

Synttäreitä vois kyl olla vähän useammin...

Nyt mä olen sitten nauttinut siitä, että kesä on ihan just täällä.

Vaikka on se välillä vähän kummaa. Kun ensin paistaa ja sitten sataa jäitä taivaan täydeltä! Hullua!!

Meillä oli maa ihan valkoisena yhtenä päivänä.

Ja mää luulin, että ne jäät tulee siitä terassin katosta läpi!

Me ollaan tehty äipän kaa metsälenkkejä, niistä mää tykkään :)

Onneksi tässä on metsä ihan lähellä. Että kun alkaa väsyttää tai ruokakuppi kutsuu, niin kotiin ei ole pitkä matka.

Ja kaikki mörötkin on menneet meidän metsistä nyt pois. Ehkä talvi vei ne mennessään...

Mummolassa oli näin komeet kalliot. Eikä onneksi nähty käärmeitä, vaikka oli aika lämmin silloin äitienpäiväviikonloppuna.  

HYVÄÄ KESÄÄ!

t. Aku

Pallopoika

Pomppis!

Mää olen kova poika leikkimään kaikenlaisten pallojen ja lelunraatojen kanssa. Tämäkin ao. kuvassa oleva lelu oli alunperin semmoinen punottu köysiporkkana. Nyt se on enää tämmönen tupsukka, mutta rakas. En ymmärrä, miks noiden lelujen puoliintumisaika on niin lyhyt??

Äipän mielestä tässä kuvassa vois olla kuvateksti:

"En se minä ollut"

Tässä edustuskuva mun rakkaimman palloni kanssa. Puspus kaikille tytöille :)

Tässä mä yritän luoda kaihoisimman katseeni mun kummitätiin, että joko me leikkittäis.

Tässä me leikitään. Ja isikin on rakkaimmassa harrastuksessaan (telkkarista tuli urheilua).

Palloleikit on kyl väsyttäviä. Tuolin alla on hyvä huilata,

Kiitos kuvista kummitätille, se on oikee velho kameran kanssa.

Ja olkaa tänään sit varovaisia auringon kanssa, kun on se pimennys, ettei käy köpelösti silmien kanssa! Tämä söpöläinen näkyy olevan hyvin varustautunut (tsih!!) :)

Heippa!

Aku