Nyt me vihdoin ehditään äitin kaa kirjotteleen. Toi muuttorumba vei nääs aikaa, se on aina semmonen urakka, niinko tiedätte. Pitää pakata ja purkaa ja rahdata paikasta toiseen. Mutta nyt tilanne on jo rauhoittunut, ja mä olen aloittanut kotiutumisen oikein hienosti.
Elikkäs asustan Mäntsälässä; Helsingin ja Lahden puolivälissä. Hyvien yhteyksien päässä siis. Äiti sanoo, että tästä paikasta on tehty laulukin, jonka nimi on "Mäntsälä mielessäin", ja että siinä laulussa sanotaan, "kuka Mäntsälässä viihtyy, sitä ymmärrä en". No mutta mä ainakin viihdyn ihan hyvin, sen voin sanoa jo kahden ensimmäisen päivän perusteella.
Tässä muutama kuva siitä, kun mä tulin uuteen kotiin lauantaina 12.7.2014 hyvin nukutun automatkan jälkeen. Kuten huomaatte kuvien vauhdikkaasta laadusta, mulla oli hurja tutkimustahti päällä heti ensi minuuteista:
Sitten kun talo oli suunnilleen tutkittu ja asuinkelpoikseksi todettu, päätin ottaa keppokevyet tupsluurit sapuskan päälle Henna-siskon kainalossa.
Illalla mulle tuli ikävä entistä kotia ja mammaa ja koirasiskoja ja koko isoa perhettä siellä. Mun uusi perhe järjesteli mun lohduttamiseksi siskonpetiä lattialle. Mutta mä olin sitä mieltä, että iso peti olis niinku mua varten. Ja sitä paitsi Sari-äiti on aivan mainio purulelu, vaikka äiti ei ole samaa mieltä.
Ei tuosta siskonpetistä sitten tullutkaan mitään, ja minut laitettiin nukkumaan omaan koppaani makuuhuoneeseen. Yöllä oli kamala ikävä, itkin kovasti. Äiti hyssytteli ja sylkytteli minua melkein koko yön.
Aamulla kaikki olikin jo paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti