Kun Aku ja äippänsä saivat haasteen...

Moi!

Kiitos Maille ja mäyrinkäisilleen ihanaisesta haasteesta! Annankin tällä kertaa puheenvuoron mun äipälle :) Kyttään kuitenkin koko ajan tässä ihan vieressä, ettei mene vinoon - noi vastaukset meinaan.

1. Koirasi/koiriesi rodun paras ominaisuus?

Minulla on nyt vain yksi koira, tämä mäyräkoira Aku. En ole koskaan halunnut muuta koiraa kuin mäyräkoiran. Siinä yhdistyy monia hyviä ominaisuuksia: se on kompaktin kokoinen, se on rakastettava ja kiltti, mutta ei nössö.  Se on pöhkö, umpiluupää, iloinen, älykäs, energinen ja valoisa. 

Valloittava luonne, noin lyhyesti sanottuna, olkoon siis paras ominaisuus :)

(- Umpiluupää, äippä mitä sä tarkotat? Pöhkö? Ite oot...)

2. Miten motivoit itsesi ja koirasi harrastamaan?

Aku on tullut perhekoiraksi, me ei harrasteta ainakaan vielä mitään muuta kuin lenkurointia ja koirapuistoilua ja koirakavereiden tapaamista. Siihen ei tarvita kummempaa motivointia, Aku on hyvä motivaattori saamaan meidät vanhukset ulos ja lenkille ;)

Kasvattajalle tuli kyllä luvattua, että Akua käytettäisiin ainakin muutaman kerran näyttelyssä. Pari mätsäriä on kokeiltu pentusarjassa. Pöytä meni loistavasti, mutta kävely ei. Akun jäljiltä hiekkaan jäi sellainen oikein sopiva ura vaikka perunan istutukseen... eli perässä vedettävää mallia. En tiedä, millä tuo innostuisi kävelemään. On se sen verran tahtoihm....öh...-koira.

(- Tä? Määhän kävelen täydellisesti. Joka päivä. Ilman mitään vaikeuksia. Höh...)

3. Oletko koirasi suhteen kontrollifriikki vai rento riehumiskaveri?

Rento kaveri, sopivasti kontrollia. Koulutus on kesken, ja Akulla ikää mittarissa 1v3kk.

Tietyt perusasiat ja auktoriteetit on Akun kanssa kuitenkin selvitetty, ettei nenille hypitä ;)

(- Juu, näin on. Mulle ei ryppyillä...)

4. Haastavin asia oman koirasi kanssa?

Itsepäinen tapaus. "Tule" ei mene kaaliin. Heti kun on jotain kiinnostavaa jossain, niin ihan sama vaikka kuinka sille huudeltaisiin. Se vaan menee, minne haluaa...

(- Miks menet aina niin omituisiin paikkoihin?)

5. Oletko pelännyt joskus koiraa? Jos, niin missä tilanteessa?

Edellistä mäykkyäni Minniä, joka oli myös ensimmäinen koirani, pelkäsin joskus. Se johtui siitä, että Minni oli sairas ja joskus arvaamaton. Mutta kaiken kaikkiaan hyvin harvoin olen pelännyt omaa koiraa. Lapsena pelkäsin joskus naapurin sakemannia, joka pääsi joskus irti ja lähti juoksemaan perään. Se puri minua joskus jalkaankin.

Akua en ole pelännyt.

(- Niin, olenkin itse kiltteys ;) )

6. Metsästys vai näyttelyt? Agility vai vaellus? Mitä harrastaisit koirasi kanssa, jos ei tarvitsisi miettiä asuinpaikkaa, rahaa tai ajankäyttöä!?

Jos olisi vielä aikaa ja rahaa rajattomasti ja jos olisin nuorempi, kokeilisin ehkä agilitya. Muuten varmaan mennään näillä kotiharrastuksilla. Ai niin, olen ihan unohtanut: koirauintia haluan joskus vielä Akunkin kanssa kokeilla!

(- Jos se maistuu hyvältä, niin mikäs siinä...)

7. Onko koirasi vastannut aiempaa käsitystäsi ko. rodusta? Tai jos sinulla on ollut sama rotu ennenkin: mikä yllätti toisessa/kolmannessa koirassa?

Aku on vastannut kohtalaisen hyvin käsitystäni mäyräkoirarodusta. 

Akun edeltäjä Minni oli sairas, niin sillä oli joitakin puutteita taidoissaan; se ei mm. koskaan oppinut sisäsiistiksi, vaan teki aina pissat ja kakat sisälle. Se oli ahdistavaa. Tosin Minni rakasti peittojen alla lymyämistä, mutta Aku taas ei voi sitä sietää. Minni haukkui aika paljon, Aku vain vahtiessaan. Minni pysyi perheen lähellä ja tuli, kun pyydettiin, Aku häviää kuin pieru Saharaan, jos irti päästää. Minni oli supertarkka omasta tilastaan ja näykkäisi useampaankin kertaan oman perheen jäseniä, jos mentiin liian lähelle. Aku kestää paremmin retuutusta ja antaa vieraidenkin lasten silittää ja murisee varoitukseksi mutta ei pure....

Muuten samanlaisia itsepäisiä rakastettavia rapsutettavia maastonakkeja molemmat.

(- Olisinpa ehtinyt tavata Minnin...)

8. Mitä eniten toivoisit koiran ja sinun yhteiselolta?

Monia iloisia, terveitä ja onnellisia vuosia - ja että yhteenkuuluvaisuuden tunne ja yhteisymmärrys vain lisääntyisi.

(- Juu. Tämän allekirjoitan.)

9. Miten usein koulutat koiraasi tai opetat sille uusia asioita?

Jatkuvasti, pikku hiljaa.

(- Ai?)

10. Mikä on sinun ja koirasi laatuaikaa?

Parhaita ovat kahden kesken vietetyt täydellisen rennot silitys- ja rapsutushetket, kun koiran silmät muljahtavat nurin ja masu ja tassut ovat kohti taivasta... eikä ole kiire mihinkään. Jos Aku vielä sattuu tuossa tilanteessa olemaan mun vieressä, niin mikä ihanampaa. Aku vain ei ole sylissä tai kainalossa viihtyvää sorttia...

(- äitiiii...tuu jo..)

11. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin, toimisitko samoin koirasi kanssa?

Ehkä olisin johdonmukaisempi tietyissä kasvatusasioissa, kun pentu oli vielä pieni. Tuli kokeiltua turhaan monia, ehkä ei aina niin fiksuja keinoja, kun esim. yritimme kitkeä pennusta pois tolkunta puremisvimmaa. Eihän siihen lopulta auttanut muu kuin aika. Ja remontti. 

Toisin sanoen, se keittiön seinä, jonka Aku söi betoniin asti lommoille, pakkeloitiin ja maalattiin tänä kesänä. Matot, jotka Aku pentuna söi rikki, vaihdettiin tänä kesänä. Sohvat ja keittiön ruokakalusto, jotka Aku kalusi rikki, vaihdettiin tänä kesänä (www.tori.fi)....

Nyt Aku ei kalua enää mitään paitsi luitansa.

Ja äippäänsä se juoksuttaa varastamalla mattojen alta liukuesteet. Prkl. :)

(- Ette te ikinä mitään remonttia olisi saaneet aikaiseksi, jos en olisi vähän avittanut....)

No niin. Nyt on kysymyksiin vastattu.

Tulen toisena päivänä tekemään kysymykset seuraaville

11 bloggaajalle, sekä valitsemaan nämä bloggaajat.

Nyt pitää lähteä vähän pakkaamaan, on aamulla

reissuunlähtö.

(- Mitä? Eikä mulle kerrota mitään?!?)

t. Sari, Akun äippä, äiti, mami, mamma ja milloin mikäkin :)

(- ja Aku!)

Loma-Aku

Morjens!

Mitä kuuluu? Mä olen vietellyt kesää. Oon ottanu aurinkoa ja seurannu tomaattien kypsymistä ja auttanu isiä remontissa ja pitäny vahtia, että ketä meillä oikein ramppaa, kun Empulla on käynyt paljon kavereita. Ja oon syöny rilliherkkuja ja jäätelöö ja kaikkee semmosta. Ja parilla mökilläkin kävin. Mummin mökillä ja kummitädin mökillä. Näytelmissä en oo käyny, kun äiti ei o ehtiny eikä jaksanu, kun se on tehny niin paljon töitä ja vastahan se jäi lomallekin. Että tämmöstä.

Tässä vähän mun kesätunnelmia:

Tässä mä oon matkalla mummin mökille

Juomakuppi oli kyl huitsin iso. Ja ukki ja Emppu meni hakemaan sieltä kalaa. Ihan ihme juttu.

Vilillä ja mulla oli pieniä erimielisyyksiä. Tai no, ehkä se on lievästi sanottu. Se rökitti mut ihan henkihieveriin. Ja mä olisin vaan halunnut leikkiä!

Tyhmä kissa.

Kummitädin mökki on meren annalla. En ollut ikinä käynyt meren rannalla. Vesi maistui ihan kummalta, ei sitä voinut juoda ollenkaan. Päivä oli lämmin ja aurinkoinen ja meillä oli mukavaa.

Täs me ollaan kaik yhes koos :) Mä, mun kummitäti, Emppu ja Hentsu-sisko.

Ja tämmönen ihana leikkimökki sieltä löytyi, just mulle sopiva :)

Ai niin, ja kävinhän mä äskettäin ottamassa uuden mini voguenkin. Parturitäti oli se mun rakas Heli. Sen annan tehdä ihan mitä vaan. jopa leikata kynnet.

Näin hieno musta tuli:

Eipä tässä sit muuta kuin kesänjatkot!

Moi!

Synttäreitä ja kesäilyä

Morjens!

Mää on 1-vee!

Vietin synttäreitä 11. toukokuuta.

Sain uuden lelun. No joo...se kesti päivän, kunnes suolistin sen. 

Mutta mitä isot miehet enää leluilla tekee?

Tässä on mun virallinen 1-v-potretti.

Ja nyt voin kertoa sen teille kaikille: vihaan valokuvaamista.

Äippä sai mut istumaan 3 sekuntia paikallaan sillä, että piti keksiä tossa mun nenän edessä.

Ihme tyyppi. En ymmärrä, miks sen pitää heilua sen kameran kanssa koko ajan...

Isiltä sain siankorvan. Se oli ihan paras! 

Hajukin oli valtaisa, ihan EPIC, niinku mun sisko sanois.

 Ja tottakai sain jäätelöä ja kaikkee herkkua ja muutenkin oli hauska päivä :)

Synttäreitä vois kyl olla vähän useammin...

Nyt mä olen sitten nauttinut siitä, että kesä on ihan just täällä.

Vaikka on se välillä vähän kummaa. Kun ensin paistaa ja sitten sataa jäitä taivaan täydeltä! Hullua!!

Meillä oli maa ihan valkoisena yhtenä päivänä.

Ja mää luulin, että ne jäät tulee siitä terassin katosta läpi!

Me ollaan tehty äipän kaa metsälenkkejä, niistä mää tykkään :)

Onneksi tässä on metsä ihan lähellä. Että kun alkaa väsyttää tai ruokakuppi kutsuu, niin kotiin ei ole pitkä matka.

Ja kaikki mörötkin on menneet meidän metsistä nyt pois. Ehkä talvi vei ne mennessään...

Mummolassa oli näin komeet kalliot. Eikä onneksi nähty käärmeitä, vaikka oli aika lämmin silloin äitienpäiväviikonloppuna.  

HYVÄÄ KESÄÄ!

t. Aku

Pallopoika

Pomppis!

Mää olen kova poika leikkimään kaikenlaisten pallojen ja lelunraatojen kanssa. Tämäkin ao. kuvassa oleva lelu oli alunperin semmoinen punottu köysiporkkana. Nyt se on enää tämmönen tupsukka, mutta rakas. En ymmärrä, miks noiden lelujen puoliintumisaika on niin lyhyt??

Äipän mielestä tässä kuvassa vois olla kuvateksti:

"En se minä ollut"

Tässä edustuskuva mun rakkaimman palloni kanssa. Puspus kaikille tytöille :)

Tässä mä yritän luoda kaihoisimman katseeni mun kummitätiin, että joko me leikkittäis.

Tässä me leikitään. Ja isikin on rakkaimmassa harrastuksessaan (telkkarista tuli urheilua).

Palloleikit on kyl väsyttäviä. Tuolin alla on hyvä huilata,

Kiitos kuvista kummitätille, se on oikee velho kameran kanssa.

Ja olkaa tänään sit varovaisia auringon kanssa, kun on se pimennys, ettei käy köpelösti silmien kanssa! Tämä söpöläinen näkyy olevan hyvin varustautunut (tsih!!) :)

Heippa!

Aku

Mun talvi

Moro!

Sori mää oon ollu taas poissa. Mulla on ollu aika vilkas talvi. 

Ensinnäkin tammikuussa kävin parturissa ja näin hieno minusta tuli.

Oon joutunut vahtimaan koululaisia kaikki arkipäivät. Aamuisin oon katsonu, että ne muistaa lähteä ajoissa kouluun. Oon vartioinu eteisessä, että ne varmasti laittaa lämpimästi päälle ja muistaa ottaa reppunsa. Ja tietty mää oon säestäny sitä hommaa asiaankuuluvalla vahtihaukulla.

Iltapäivällä oon pitäny vahtia, että koululaiset muistaa syödä kunnolla välipalaa. Oon istunut pöydän vieressä ja katsonu, että ne varmasti syö eikä yritä huiputtaa. Joo.

Sitte mää oon käyttäny mun kummitädin näyttelyssä (äiti: eiku mätsärissä...). Se meni ihan jees. Siellä oli paljon muitaki koiria, jotka oli tuonu kummitätinsä tai -setänsä (kai?) näyttelyyn. Me käytiin kävelemässä semmosessa kehässä. Tai siis täti käveli, mä en niin välittäny. Enkä ymmärrä, miks mun siis edes olis pitänyt kävellä siinä, kun osasinhan mä kävellä muutenkin.

Sitten mä olin pöydällä ja joku toinen täti katteli mua ja kehui kauniiksi. Se oli oikein mukavaa. Mut lopulta mun kummitäti väsähti ja mun piti viedä se kesken pois. Ja oli niin kylmäkin, että mä olin ihan tyytyväinen. Ja sitä paitsi mun kummi lupasi laittaa meille jotain tosi hyvää ruokaa, niin että ei mua yhtään harmittanu, vaikka mä en päässytkään viemään mun tätiä siihen viimeiseen kehään.

Äskettäin oltiin perheen kanssa mummilassa hiihtolomalla Imatralla. Siellä on mun serkku Vili. Niin, se kissa. Meillä oli aika hyvät juoksuleikit välillä :)

Ja kävin mun veljen kanssa hiihtämässä. Tai mun veli ja ukki kävi, oikeastaan, mä jäin mummin ja mun siskon kaa huoltojoukkoihin. Ja sitten mä oon leikkiny ihan hirmusti PALLOLEIKKEJÄ - ne on ihan parhaita! Mistä leikeistä te tykkäätte?

Ja sitte mää oon ollu aika villinä välillä. Äiti on ollu välillä kuulemma vähän epätoivoinen, vaiks se sanoo kuitenkin kaikille, että mää oon kiltti. En tajuu! (Äiti: niin, Aku, sä syöt tyynyt, matot, tapetit, sohvat, keittiön tuolit...ja yrität syödä välillä minuakin. Voi rakas...*huokaus*...)

Ja nyt vain odotan, että kesä tulee.

Heippa taas :)

ps. mut löytää myös Instagramista nimellä Akuthedoxie